Raakaluut ruokinnassa

Raakojen luiden ravitsemuksellinen tehtävä raakaruokinnassa on toimia kivennäisaineiden lähteenä. Luumateriaalista saatavista kivennäisaineista merkittävin on kalsium, mutta luusta saadaan myös fosforia ja magnesiumia.

Luiden pureskelu on myös hyvin luontaista koirille ja kissoille. Niiden hampaat on tehty repimiseen ja murskaamiseen. Luu- ja rustomateriaalien pureskelu on myös luontaista ”hampaiden harjausta”, sillä mekaaninen rasitus auttaa puhdistamaan hammas- ja ienpintoja. Isommat ja kovemmat luut, kuten ydinluut, tarjoavat myös maistuvaa ajanvietettä luiden kaluamisen merkeissä, vaikka varsinaista syötävää niistä ei saisikaan irti.

Kenelle raakaruoka sopii?

Raakaruokinta sopii kaiken ikäisille koirille ja kissoille. Voit siis aloittaa raakaruokinnan juuri kotiutuneelle pennulle tai aloittaa sen aikuisen lemmikin kanssa. Pennulle on myös voitu aloittaa raakaruokinta myös jo kasvattajan luona.

Raakaruokinta on luonnonmukainen ja turvallinen tapa ruokkia, kunhan ensin huolehditaan perustiedot ja järkevä toteutus kuntoon. Raakaruokinnan ABC auttaa sinut alkuun ja myymälöissä henkilökuntamme neuvoo raakaruokinta-asioissa.

Luumateriaaliin totuttelu

Luumateriaalin sulattaminen vaatii mahahapoilta enemmän kuin esimerkiksi lihan tai kuivamuonan sulattaminen. Siksi luihin kannattaa totutella maltillisesti, jotta lemmikin maha saa opetella uuden, kovemman, materiaalin käsittelyyn rauhassa ja voidaan mahdollisimman pitkälle välttää ongelmia, kuten oksentelua, ripulia tai ummetusta.

Alkuun luumateriaalin osuus kokonaisruokinnasta voi olla noin 5 %. Tyypillisesti aloitetaan käyttämällä jauhettuja luita, kuten broilerin luullista jauhelihaa tai aterioita, joihin luut on jauhettu valmiiksi mukaan. Valmiiksi jauhettu luumateriaali sulaa helpommin verrattuna paloihin, joita koira tyypillisesti nielee pureskellessaan itse kokonaisia luita.

Luun kokonaismäärä aikuisen koiran ruokinnassa on tyypillisesti 10-15 % tuntumassa, kissoilla 8-10 %. Luun määrää nostetaan MALTILLISESTI seuraten vatsan toimintaa. Jauhetut luulliset lihat ja sellaista sisältävät ateriat sisältävät vaihtelevia määriä luuta, joten tarkasta aina käyttämäsi tuotteen luupitoisuus. Lihaisa kylkipala voi sisältää huomattavasti enemmän lihaa, kuin paljaaksi leikattu kylkiluu. Jauhettu luullinen liha tai kokonainen lihaisa luu ei siis ole sama asia kuin pelkkä luuaines!

Kokonaiset luut

Harjoitteleminen kokonaisten luiden kanssa aloitetaan usein mahdollisimman helposti sulavilla luilla, kuten broilerin kauloilla, sitten broilerin siivillä ja koivilla tai sian rustoilla. Luumateriaalin kovuus ja haastavuus kasvavat syötävän eläimen koon kasvaessa. Myös eläimen elinolot ja ikä vaikuttavat luun kovuuteen, sillä esimerkiksi pitkäikäisen hevosen tai hirven luut ovat erittäin kovia verrattuna lyhytikäisen sian tai siipikarjan luihin. Siksi usein aloitetaan siipikarjan luilla ja siitä siirrytään esimerkiksi lampaan tai sian luihin ja sitten naudan, peuran, poron, hevosen ja hirven luihin.

Alkuun koirat saattavat niellä niin isoja luun palasia, joita maha ei pysty sulattamaan, jolloin koira voi seuraavana päivänä oksentaa sulamattoman luun ulos. Tämä yleensä loppuu, kun koira oppii taitavammaksi pureskelijaksi ja mahahapot pystyvät paremmin sulattamaan luumateriaaleja.

Pureskelemista voidaan opettaa ja opetella tarjoamalla koiralle sen kokoon nähden erittäin suuria luita, kuten naudan ydinluita. Tällöin koiralla ei ole mahdollisuutta hotkia, vaan se joutuu opettelemaan maltillista pureskelua ja kaluamista.

Pyri järjestämään koiralle rauhallinen tilanne ruokailuun, jotta se ei kilpailun pelossa ala hotkimaan ja nielemään isoja paloja.

Riskit

Tarkkaile lemmikkiä aina sen syödessä kokonaisia luita. Kokonaisten luiden syömiseen liittyy tukehtumisriski, jos koira nielee isoja paloja pureskelematta niitä kunnolla. Hotkivalle koiralle voidaan käyttää joko riittävän pieniä ja pehmeitä luita tai niin isoja, että joudutaan opettelemaan maltillista pureskelua.

Luumateriaaliin liittyy myös ummetusriski, kun ruokinnassa käytetään liikaa luumateriaalia suhteessa muuhun ruokaan, kuten lihaan, tai jos suolistoon pääsee sulamattomia luunpaloja. Tarkkaile siis koiran vatsan toimintaa ja ulosteen laatua. Ulosteen ei tule olla säännöllisesti vaaleaa, kuivaa ja liian kovaa. Vaalea, mureneva ja vaikeasti ulostettava uloste kertoo liiallisesta luun määrästä.

Kokonaisten luiden pureskeluun liittyy myös riski hampaiden kulumisesta ja lohkeamisesta. Siksi kovimpien luiden (esim. jalkojen ydinluut) määrä kannattaa pitää maltillisena ja käyttää enimmäkseen pienempiä lihaisia luita, jolloin riski on pienempi.

Vaihtoehdot

Vaikka aina pyritään saamaan ravintoaineet niiden luonnollisista lähteistä, niin joskus raakojen luiden syöttäminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Tällöin ne voidaan korvata ravintolisillä, kuten pelkällä kalkkilisällä tai kivennäis-vitamiiniseoksella.

Murren VALMIS -ruokasarjasta löydät myös kokonaan luuttomat täysravinnot.