Pentu tulee taloon - kouluttajan vinkit

Julkaistu 29.4.2024. Jutun on kirjoittanut eläintenkouluttaja Noora Tihtonen.

Koiranpennun saapuminen uuteen kotiin on jännittävä paikka sekä pennulle itselleen että uudelle perheelle. Tähän juttuun on koottu eläintenkouluttaja Nooran vinkkejä pennun ensimmäisten viikkojen varalle. Aiheina ovat mm. sisäsiisteys, yksinolo ja sosiaalistaminen.

Ota aikaa pentuun tutustumiseen, pennun kotiutumiseen ja suhteen luomiseen, jotta teistä tulee paras mahdollinen tiimi!

Pennun saapumista ympäröivät päivät tai muutaman viikonkin voi rauhoittaa kotona olemiseen, kodin lähiympäristössä liikkumiseen, toisiinne tutustumiseen, sisäsiisteys- ja yksinoloharjoituksiin, pennun kanssa leikkimiseen sekä riittävän levon turvaamiseen (pentu tarvitsee unta vielä paljon!). Voi siis hyvin opetella hetken aikaa keskinäistä yhteistyötä ja luottamusta ennen suureen maailmaan lähtöä, koska uuden kodin ja omistajan tulee olla pennun tuki ja turvasatama. Yhteiset leikkihetket leluilla, herkkujen etsintä, rauhaisat lepo- ja ruokailuhetket ja ulkona vierellä kävelyn vahvistaminen riittävät loistavasti pienen koiran mahtavaan alkumatkaan. Jokainen yhteinen leikkihetki, arkitaitojen harjoittelu, yhteiset päiväunihetket ja ulkoilutuokiot ovat mahdollisuus lujittaa suhdetta ja opastaa pentua yhteiskuntamme tavoille.

Ensimmäisten viikkojen harjoitusaiheita

Leikkiminen on pennuille tärkeää, joten pennun elämään kannattaa päivittäin sisällyttää leikkihetkiä, joita voi olla pennulla yksinään ja yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Fiksu omistaja kokeilee erilaisia leluja, joista löytyy kuhunkin kasvuvaiheeseen pennulle suosikit. Hampaiden vaihtuessa 4-5 kuukauden iässä kannattaa välttää vetoleikkejä ja suosia pehmeitä leluja, jotka eivät kolhi tai vedä hampaita ja leikki säilyy hauskana. Leikkimistä voi olla esimerkiksi pennulla yksin lelujen kanssa, vetoleluilla ja palloilla omistajan kanssa sekä turvallisten koirakavereiden kanssa.

Pennuille on tavallista, etteivät ne vielä osaa säädellä puremistaan ja etenkin leikin tiimellyksessä hampaat osuvat helposti kipeästi ihmiseen. Puremistarvetta voi kohdistaa järkevästi pitämällä reilua määrää puruluita ja leluja tarjolla ja tarkoituksellista ihmisen puremista voi vähentää älähtämällä ja päättämällä hetkiseksi kivat yhteiset jutut, kun hampaat osuvat kipeästi ihoon. Yleensä pureminen myös vähenee hampaiden vaihtumisen jälkeen itsestäänkin.

Sisäsiisteyskasvatus alkaa heti kotiutumispäivästä lähtien. Pennuille sattuu vahinkoja, joten matot kannattaa kerätä pois tai vaihtaa ne huonompiin tai helpommin pestäviin vaihtoehtoihin. Mattojen päälle voi myös laittaa suojakankaaksi vaikkapa sänkyihin tarkoitettuja muovitettuja suojalakanoita ja esimerkiksi ulko-ovien läheisyyteen tai kylpyhuoneeseen voi sijoitella pikkupennulle pissa-alustoja. Mikäli kodissa on liukkaat lattiapinnat, tulee lattialla olla mattoja tai muu sellainen alusta, joka ei luista.

Sisäsiistiksi oppiminen on hyvin yksilöllistä, mutta nopeaa oppimista auttaa, kun pentua vie mahdollisimman paljon ulos tai ohjaa pissa-alustoille. Pikkupennun kanssa käydään helposti 10-12 kertaa päivässä ulkona. Pentu kiikutetaan ripeästi ulos aina, kun se on herännyt, syönyt tai leikkimiseen tulee taukoa. Kun pentu tekee tarpeensa toivottuun paikkaan ulos tai pissa-alustalle tai edes sen lähelle, pentua kehutaan rauhallisesti ja voidaan palkita herkuilla. Jos vahinko sattuu ei-toivottuun paikkaan, sotkut siivotaan neutraalisti pois ja yritetään ensi kerralla seurata pennun eleitä tarkemmin – levoton kiertely tai paikan nuuskiminen kertoo tarpeesta. Pentu on fyysisesti valmis pidättämään esimerkiksi kokonaisen yön tai työpäivän noin 4-7 kuukauden iässä.

Yksinoloharjoitukset voidaan myös aloittaa jo kotiutumista seuraavana päivänä. Ihannetilanteessa omistaja on varannut useamman viikon tai kuukauden loman pennun saapumiseen ja alkaa ensipäivistä lähtien harjoitella yksinolon taitoja koiralleen. Pentu ei ole ehkä koskaan joutunut olemaan yksin, joten taito ei tule harjoittelematta. Kotiin voi rajata koiraportilla tai pentuaitauksella koiralle lepopaikan, josta se ei pääse kiertelemään koko asuntoon vapaana. Harjoittelu aloitetaan hetkistä, jolloin pentu on väsynyt ja lepäileväinen, unisen pennun voi ohjata herkkujen kanssa aitaukseen tai portin toiselle puolelle. Omistajan kannattaa riittävän monella alkuharjoittelun kerralla jäädä istumaan aidan viereen lähelle lohtua tuoden, koska rajoittaminen ei välttämättä ole pennun mieleen.

Sopivasti valittu uninen hetki, omistajan läheisyys ja ajanvieteherkut auttavat pentua rauhoittumaan ja nukahtamaan omillaan. Myös pennun ateriat voi ruokakupin tai ruoka-aktivointilelujen muodossa tarjoilla pennulle aitaukseen tai portin taakse ja näin pentu viihtyy mukavasti itsekseen tuokioita. Alkuun harjoituksia toistetaan riittävän helppoina ja lyhyinä useita kertoja, ilman pennun suurta ahdistumista, jotta luottamus syntyy ja harjoituksia aletaan myöhemmin vaikeuttaa. Hiljalleen omistaja alkaa liikkua aitauksesta etäämmällä ja poistua pennun näkökentästä tai asunnosta hetkiseksi. Ruoka-aktivointilelut sekä erilaiset puruherkut ja ajanvietteet tukevat pentua yksinoloharjoittelussa mukavasti!

Pennun sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisten ja mukavien kokemusten keräämistä pennun kokemuspankkiin niin, että koirasta voi kasvaa luottavainen aikuinen. Pennun kanssa tulisikin kerätä onnistuneita kokemuksia kaikista niistä asioista ja tilanteista, joita koiran aikuisuuteen saattaa myöhemmin kuulua. Hyvä sosiaalistaminen vaatii koiranlukutaitoa ja tutustumista omaan pentuun. Jos pentu on valmiiksi avoin, utelias ja leikkisä, sen kanssa voi todennäköisesti lähteä muutaman päivänkin jälkeen tutkimaan maailmaa. Jos pentu on vielä järkkynyt suurista muutoksista, harkitsevampi tai säikähtää uusia asioita, sen kanssa voi hyvin muutaman viikonkin ajan ensin viettää aikaa kotona ja kodin lähiympäristössä yhteiseloa ja keskinäistä luottamusta lujittaen.

Pennusta tuntuu turvallisemmalta tutussa ympäristössä. Kun lähtee kodin piiristä pois, pennun voi alkuun viedä sylissä katsomaan maailman ihmeitä etäämmältä. Hyvä sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun tulee tervehtiä ihan jokaista ohikulkijaa ja koiraa tai kulkea kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä, vaan turvallisten ja rauhallisten kokemusten kerryttämistä eri paikoista ja asioista. Joskus omistajan tärkein tehtävä voi olla estää vieraan koiran tai juoksevien lasten tuleminen pennun luokse liian yllättäen tai koirien välisen leikin päättäminen ajoissa hyvän sään aikana ennen leikkijöiden liiallista väsymistä.

Onnistuneen kokemuksen hyviä mittareita ovat mm. utelias, reipas, herkkuihin innolla keskittyvä ja helposti leikkiin lähtevä pentu, joka pystyy myös rauhoittumaan erilaisissa tilanteissa aloilleen.