Agility ja ohjaajan fysiikka
Jutun on kirjoittanut koiraurheilija Anniina Salo.
Agility on urheilulaji, jossa kaksi yksilöä muodostavat koirakon. Suorituksen kannalta tulee koirakon molempien yksilöiden onnistua omassa suorituksessaan. Tässä blogitekstissä keskityn tiimin kaksijalkaisen onnistumisen edellytyksiin fysiikan näkökulmasta.
Agility tunnustetaan yhä yksimielisemmin urheiluksi ja kehitys vie tällä hetkellä lajia kokoajan fyysisempään suuntaan. Radat muuttuvat entistä pidemmiksi ja nopeammiksi. Ohjaajan fysiikalla on siis suuri merkitys onnistuneen ratasuorituksen kannalta.
Hyvä fyysinen kunto auttaa ohjaajaa mm tekemään radalla nopeampia suunnanmuutoksia sekä kiihdytyksiä. Tämän seurauksena ohjaaja saa ohjattua koiran entistä tarkemmin optimaalisille linjoille esteiden välissä ja suorituksesta tulee nopeampi. Kun ohjaus on ajoissa, tulee siitä myös koiralle selkeämpää ja se voi suorittaa rataa itsevarmasti täydellä vauhdilla. Hyvä perus- sekä lihaskunto auttaa myös ehkäisemään loukkaantumisia nopeatempoisessa lajissa.
Suurimmalla osalla ohjaajista koirat ovat lemmikkejä jotka asuvat kotona. Näin ollen päivittäistä liikuntaa tulee koirien lenkittämisestä. Koirille parasta liikuntaa on metsäinen maasto, jossa tarpomien auttaa rakentamaan perustaa myös ohjaajan kunnolle. Niinpä suurimmalla osalla ohjaajista on riittävä peruskunto agilityharrastuksen aloittamiseksi.
Tyylejä ohjata on lähes yhtä monta kuin ohjaajia ja agilityn parista löytyy sekä radalla erittäin tehokkaasti liikkuvia, että kauko-ohjaukseen luottavia, staattisempia ohjaajia. Laji myös mahdollistaa esimerkiksi liikkumisrajoitteiden kompensoinnin, opettamalla koira kuuntelemaan kauko-ohjausta ja irtoamaan esteille itsenäisesti. Lajia harrastaakseen ei siis vaadita huippu-urheilijan fysiikkaa, vaan lajia voi harrastaa omalla tyylillään oman fysiikan rajoissa.
Mitä lähemmäs kohti huippua mennään, sitä fyysisemmiksi, pidemmiksi ja nopeammiksi radat yleensä muuttuvat. Kilpailun koventuessa on myös entistä tärkeämpää saada ohjattua koira optimaaliselle linjalle, jolloin ohjaajan ja ohjauksen täsmällisyyden merkitys kasvaa. Pitkien kisapäivien ja -viikonloppujen jaksaminen vaatii myös hyvää peruskuntoa.
Agilityohjaajille on tarjolla nykyään spesifisti lajin tarpeita ajatellen kehitettyjä agilityohjaajan fysiikkavalmennuksia. Tältä saralta löytyy sekä kotimaisia että ulkomaisia palveluntarjoajia. Osa ohjaajista turvatutuu myös yleisurheiluvalmentajien tai muiden henkilökohtaisten valmentajien apuun oman fysiikan kehittämisessä. Suosittelenkin tukeutumaan ammattilaisen apuun, jos sinulla on halua kehittää omaa liikkumistasi ja jaksamistasi radalla.
Koen itse riemua kun saan juosta radalla koiran kanssa oman maksimin rajoilla, saaden koiran myös antamaan kaikkensa. Ihailen myös muita tehokkaasti radalla liikkuvia ohjaajia, kuten Tsekkiläinen maailmanmestari Teresa Kralova. Vaikka hän opettaa koiransa teknisesti erittäin taitavaksi, ei hän silti jää tukeutumaan tähän, vaan tekee itsekin radalla täysillä töitä koko suorituksen ajan.
Tavoitteeni on pystyä ohjaamaan tarkasti läpi koko radan, sillä en halua pilata koirani suoritusta omalla väsähtämiselläni ja siitä johtuvalla epätarkalla ohjauksella. Tähän tarvitsen hyvän peruskunnon sekä nopeutta, voimaa ja liikkuvuutta.
Oma fysiikkaharjoitteluni koostuu metsälenkeistä, juoksulenkeistä, salitreenistä sekä lajitreenistä. Päivittäisillä peruslenkeillä kertyy reipasta kävelyä noin 1,5h. Lisäksi tyypillinen viikko pitää sisällään keskimäärin 1-2 salitreeniä/juoksulenkkiä, 1 pidempi kävelylenkki 1,5-2 h ja 1-2 hengästyttävää lajitreeniä/kisapäivää. Salilla treenaan sekä lihaskuntoa että nopeusvoimaharjoituksia.
Olen myös tarkka levosta ja jaksamisesta. Lajitreeni, kisaaminen tai fysiikan treenaaminen ei saa mennä oman jaksamisen edelle. Pidän siis ilman huonoa omaatuntoa lepopäivän ja skippaan tai siirrän treenejä jos siltä tuntuu.
Käytän myös itse hierojien ja fysioterapeuttien palveluita, kuten koiranikin. Hierojalla/fyssarilla käyn aina kun tuntuu että jokin kohta kiristää tai on kipeä sekä huoltamassa lihaksia ennen tärkeitä ja raskaita kisoja.
Agility on fyysisesti raskas laji. Pidetään siis huolta sekä omasta että koiriemme fysiikasta, jotta saamme nauttia lajista hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään!
-Anniina
1. kuva Annariina Nikku, 2. kuva kuvituskuva
