KOKEMUKSIA RAAKARUOKINNASTA
1. Kokemuksia raakaruokinnasta
2. Vakavasti allerginen koira
3. Allerginen koira
4. Pienet koirat
5. Krooniset vatsavaivat
6. Haiman vajaatoiminta
7. Harrastuskoiran muutokset Barfilla on saatu monia hyviä vaikutuksia mm. seuraaviin vaivoihin:
- vaikeat allergiat
- krooniset suolistolliset häiriöt
- Vatsavaivaat, ilmavaivat
- korva- ja silmätulehdukset
- Hilseily, atoopinen/kuiva iho
- virtsakiteet
- haiman vajaatoiminta
- apaattisuus/yliaktiivisuus
| - runsaat juoksut nartuilla
- liikalihavuus
- lihasheikkous
- virtsanpidätyskyvyttömyys
- anaalivaivat
- liian runsas juominen
- krooninen ripuli
- Hammaskivi, ientulehdukset
- Pahanhajuinen hengitys
|
Ohessa Barfiin siirtyneiden kommentteja ruokinnan muutoksista:
1. Kokemuksia raakaruokinnasta - SA tautinen hollanninpaimenkoira
Ruska on vuonna 2002 syntynyt lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira.
Meille Ruska muutti elokuun puolessa välissä 2008 ja tähän asti koira oli elänyt
elämäänsä oireettomana, ilman iho-ongelmia.
Joulukuun alkupuolella aloin kiinnittämään huomiota
Ruskan jatkuvaan itsensä raapimiseen ja kuonon hankaamiseen, ja pikkuhiljaa kuonoon
ja päälaelle ilmestyikin karvattomia, puhtaaksi kaavittuja alueita. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti tehtiin
joulukuussa 2008, jolloin raapenäyte kuonosta todettiin ulkoloisien osalta puhtaaksi ja saatiin antibiootti
ja kortisoni -kuurit 10 päiväksi. Näillä lääkkeillä Ruskan kutina selvästi helpotti, mutta heti lääkityksen loputtua kutina alkoi uudelleen ja paheni koko ajan.
Seuraava lääkärivierailu oli tammikuussa 2009, jolloin jo Ruskan korvatkin olivat lähes karvattomia ja erittäin kipeitä -kun Ruska alkoi rapsuttamaan itseään, se vinkui kivusta. Kutina oli selvästi levinnyt myös koko kroppaan,
ja karva oli kauttaaltaan erittäin elottoman näköinen ja tuntuinen.
ja sitä irtosi aivan älyttömät määrät. Mitään uusia lääkkeitä ei tässä vaiheessa tullut,
mutta ruoaksi suositeltiin hypoallergenic-nappuloita.
Ihotauteihin erikoistuneen eläinlääkärin vastaanotolle päästiin helmikuun alussa 2009 ja
tässä vaiheessa koko koira oli kuin "kuiva korppu" ja iho hilseilevä. Patologin tutkimuksissa vahvistui
diagnoosiksi SAtauti (immunologista alkuperää oleva tulehdus ihon talirauhasissa, joka ajan myötä yleensä johtaa
talirauhasten surkastumiseen),
mitä lähdettiin sitten eläinlääkärin ohjeiden mukaan hoitamaan: Atopica -lääkettä päivittäin sekä edelleen hypoallergenic-nappuloita pelkästään. Vaikka diagnoosi kuulosti erittäin ikävältä (tauti, joka ei koskaan parane),
olin helpottunut, koska tähän asti olimmevain arvailleet, mikä koiraa voisi vaivata -kun nyt tauti oli nimen saanut luotin, että jotain parannusta tilanteeseen saataisiin. Mutta mutta. Lääke selvästikin auttoi koiran kutinaan, mutta ihon ja karvan tilannetta se ei sen kummemmin parantanut.
Ruskasta lähti edelleen karvoja "liian paljon" ja iho pysyi kuivana ja hilseilevänä. Kun lääkettä oli syöty n. kuukausi,
lähdin etsimään lisäapuja Ruskan voinnin parantamiseen ja tulinkin tuttujen suositusten perusteella
Murren Murkinaan juttelemaan Minnan kanssa. Minnan ohjeiden mukaan Ruska siirtyi välittömästi raakaruokintaan, aloitettiin puhtaasti kanaruoalla, erilaisissa muodoissa.
Pääosa aterioista on edelleen kana-kasvis-mixiä, höystettynä välillä mm. broilerin sisäelimillä, kanan siivillä ja kauloilla. Silloin tällöin ruoan seassa on myös merilevää ja
kananmunaa kuorineen. Ruokavaliota on tarkoitus laajentaa myöhemmin,
jos mahdollista (lisätään pikkuhiljaa eri ruoka-aineita ja seuraillaan koiran reaktioita). Lisäksi aloitimme säännöllisen öljy- ja aloevera-kuurin, sekä ulkoisesti että sisäisesti, jotta saadaan iholle mahdollisimman paljon ravinteita talirauhasten puuttumista korvaamaan. Ruokavalion muuttamisesta on nyt kulunut reilu kuukausi ja koira on muuttunut silmissä: kutinaa ei ole,
karvat ovat kasvaneet takaisin,karvapeite on vahva ja tuuhea, iho ei hilseile, eikä karvakaan irtoa tavallista enempää.
Koiran lihakset ovat selvästi "jämäköityneet" ja
koko koiran ilme on entistäkin pirteämpi (ei ihme, kun koko hereilläoloaika ei mene itsensä rapsutteluun!).
Lääkehoito lopetettiin jo vajaat pari viikkoa raakaruokinnan aloittamisen jälkeen, eikä sen pois jättäminen vaikuttanut
koiran vointiin millään tavalla. Ruokintamuutos tehtiin "kertaheitolla", ja meille ei siitä aiheutunut minkäänlaisia ongelmia. Ruskan vatsa sopeutui hyvin raakaruokintaan, ripulia tai oksentelua ei ole esiintynyt - paitsi silloin, kun ajattelemattomuuttani annoin treenipalkaksi Ruskalle teollista kissanruokaa.hyi minua.
Erittäin positiivisista kokemuksista johtuen vaihdoin myös toisen koirani (2-vuotiaan paimensukuisen suomenlapinkoiran) raakaruokintaan, enkä senkään kohdalla ole päätöstä katunut.
Koska Wiimalla ei mitään allergioita tai ongelmia ollut, sen ruokavalio on alusta alkaen ollut hyvin monipuolista,
sisältäen kaikenlaista lihaa, kalaa, kasviksia, sisäelimiä, erilaisia luita jne. Mitään ongelmia ei Wiimallekaan
ruokavalion muuttamisesta ole tullut - ei yhtään ripulipäivää ja 0 oksennusta -ja tänä päivänä meidän "ennen niin nirso" lapinkoirakin syö ateriansa kertaakaan kuonoaan kupista nostamatta.
Omiin kokemuksiini pohjaten pystyn suosittelemaan kaikille raakaruokintaan tutustumista ja siirtymistä.
Oli koiralla ongelmia tai ei, ruokavalion parantaminen ei varmasti haittaa tee.
Tokihan kannattaa eläinlääkärien avustuksella selvittää, mikä koiraa mahdollisesti vaivaa (löytyykö joku sairaus tms.),
mutta lääkärin antamien hoito-ohjeiden lisäksi kannattaa miettiä ruokavalion vaikutusta koiran vointiin - voi käydä, kuten meille, että saimme jättää kaikki teolliset lääkkeet pois ja koiran olo vain paranee päivä päivältä.
Vaikka olenkin nyt raakaruokinnan vankkumaton kannattaja, en suosittele ketään siirtymään siihen täysin harkitsematta -ottakaa asioista selvää, tutustukaa vaihtoehtoihin ja käykää juttelemassa jonkun raakaruokintaan perehtyneen kanssa
ihan henkilökohtaisesti. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja näin vältytte hankkimasta uusia ongelmia vanhojen tilalle.
Lopuksi vielä maininta raakaruokinnan kustannuksista: meidän tapauksessa pelkästään Ruskan lääkkeiden ja allergenic-ruoan kuukausihinnalla (yhteensä reilut 160 eur/kk) ruokin nyt molemmat koirat vajaan kahden kuukauden ajan. ja jos päälle vielä lasketaan koiran hyvinvoinnin "arvo", niin voisin sanoa voittaneeni reilusti tässä kaupassa.
Kiitos Minna ja Murren Murkina! 2. Allergisen koiran elämän helpotus Cara on vuoden ja kahden kuukauden ikäinen brasilianterrieri.
Sen ensimmäiset allergiaoireet alkoivat kun se oli noin neljän kuukauden ikäinen.
Sen korvalehtiin alkoi tulla kuivaa ihottumaa, ja se rapsutti niitä paljon, mikä rikkoi korvan sisäpinnan ihon.
Tiesin etukäteen, että Caran suvussa oli vehnäallergiaa, joten vaihdoin ruuan vehnättömäksi.
Cara on pennusta asti saanut hyvälaatuista pentunappulaa, joka sisälsi vehnää.
Kun siirryimme vehnättömään nappulaan, allergia katosi muutamassa viikossa ja korvat paranivat.
Muutaman kuukauden kuluttua allergia tuli takaisin, entistä pahempana.
Se alkoi korvien rapsuttelulla, ja levisi siitä niskan ihoon. Korvat olivat punaiset ja verille raavitut, ja turvonneet tuplasti
normaalista. Sen niska kutisi ja alkoi hilseillä, ja siltä alkoi irrota todella paljon karvaa.
Kun sen otti syliin, sen turkki jäi vaatteisiin ja kun sitä silitti, karvoja jäi käsiin. Sen turkki oli kuiva ja karhea.
Niska oli melkein kalju. Cara nyrhi hampaillaan kainalonsa ja varpaansa karvattomiksi.
Soitin eläinlääkärille, joka neuvoi vaihtamaan naudattomaan kuivamuonaan.
Ostin sille apteekista eläinlääkärin suosittelemaa ihoa rauhoittavaa koirashampoota.
Vaihdoin ruuan vehnättömään ja naudattomaan nappulaan. Syötin sitä Caralle puolitoista kuukautta,
eikä parannusta kuulunut. Eläinlääkäri ei halunnut aloittaa kortisonikuuria, koska koira oli niin nuori,
alle vuoden ikäinen. Hänen mielestään ruoan syöttämistä tuli jatkaa, koska elimistö tottuu uuteen
ruokaan noin kuudessa viikossa. Kun kuusi viikkoa oli mennyt ja koira oli elänyt muovikauluri päässä neljä viikkoa,
oli koko perhe jo hermorauniona. Emme edes nukkuneet kunnolla, koska koira nukkui sängyssä ja rapsutti niskaansa koko yön.
Se oli itsekin aamuisin ja päivisin kovin väsynyt, kun ei nukkunut öitä. Sen iho oli takaraivosta lapojen alapuolelle asti täysin tulehtunut.
Olin jo aiemmin lukenut BARFista, mutta en aloittanut sitä, koska se vaati pakastimen, jota minulla ei ollut.
BARFaus itsessään kiinnosti, koska se on luonnollinen tapa ruokkia koira ja huolehtia samalla sen hyvinvoinnista.
Nyt tärkeysjärjestykseen ensimmäiseksi tuli pienen pakastimen osto. Kävin Murren Murkinassa Caran kanssa,
ja juttelimme myyjän kanssa, miten kannattaa aloittaa. Koska Caralla oli allergia jonka aiheuttajasta ei ollut tarkkaa tietoa, ruokavalio aloitettiin pellkillä kanansiivillä.
Aluksi oli outoa antaa koiralle raakaa lihaa ja varsinkin kananluita.
Olihan aina kielletty antamasta koiralle raakoja luita, etenkin kanan. Ostin muutaman kilon siipiä, ja muutin BARFfiin kertarysäyksellä.
Cara sai ensimmäisen kanansiipensä jäisenä, koska sen syöminen on hitaampaa.
Hotkiminen olisi voinut olla vatsalle vaarallisempaa ja koira olisi voinut niellä siiven liian isoissa paloissa.
Sinä iltana Cara sai kolme siipeä. Seuraavana päivänä se oli kakannut kolmet löysät kakat lattialle päivän aikana,
jonka jälkeen se ei ole ollut kertaakaan ripulilla. Ensimmäinen päivä oli myös ainoa. Ruokavalio koostui aluksi pelkistä siivistä, ei muuta lihaa, ei luuta, ei edes kasviksia.
Se söi enimmillään yhdeksän siipeä päivässä, jäisinä tai sulaneina. Keskimääräinen siipien lukumäärä oli noin viisi.
Viikko BARFfauksen aloittamisen jälkeen koiran kunto oli huonoimmillaan.
(kuva: Cara kun allergia pahimmillaan)
Caran ihoon tuli finnimäisiä näppylöitä, sen turkki putosi kokonaan selän yläosasta ja sen korvat olivat kokonaan verillä. Olin jo luopua toivosta, mutta tieto siitä, että koiran elimistöltä ottaa aikansa tottua uuteen, erilaiseen ruokavalioon, auttoi jaksamaan. Kaikki asiantuntijat sanoivat, että pahin vaihe tulee vasta muutaman päivän- muutaman viikon kuluttua aloittamisesta. Kun oli kulunut kolme viikkoa, niskan hilseily ja kutina olivat vähentyneet murto-osaan ennen BARFfauksen aloitusta. Vihdoinkin Cara pääsi satelliittikauluristaan eroon, olihan se reppana joutunut pitämään sitä jo lähemmäs kahdeksan viikkoa.
Korvien kutina ja turvotus alkoi paranemaan. Pesimme Caran saunassa hieromalla sen turkkiin Erisania, tavallista perusvoidetta. Kerralla voidetta meni desin verran, sitä hierottiin lämpimässä saunassa
Caran turkkiin kymmenisen minuuttia ja huudeltiin suurimmat karvoista pois, muttei ihosta. Märkänä turkki tuntui hieman rasvaiselta, mutta kuivana se oli pehmeämpi ja sileämpi kuin aikoihin. Pesimme sen noin
viikon välein, käyttäen vain Erisania. Neljän viikon kuluttua siipien aloittamisesta korvat alkoivat vähän taas oirehtia, mutta se johtui vitamiinien puutoksesta. Lisäsimme ruokavalioon porkkanasosetta vauvanruuan muodossa, pakastevihanneksia,
hienonnettua salaattia, pakastepinaattia ja viinirypäleitä, omenaa ja muita kasviksia ja hedelmiä. Se ei oireile millekään kasveille, ainoastaan naudalle. Sen lihan ja luut jätimme kokonaan pois. Se voi
huoletta syödä sianlihaa ja luita, lampaanlihaa ja luita, hevosenlihaa, kalkkunaa, broilerinmaksaa ja sydämiä. Ainoastaan naudanmahaa annamme sille pieniä annoksia, koska sen se kestää ilman suurempaa kutinaa. Maha on kuitenkin koiralle herkullista ja terveellistä, ja toinen koiramme saa sitä.
Meidän perheemme koirat eivät tule enää koskaan syömään teollista ruokaa. Olemme BARFfanneet nyt kohta 1,5 vuotta ja ero vanhaan on huima! Turkki tuli paremmaksi, lihakset ovat omaa luokkaansa, korvia ei ole rapsutettu normaalia enempää. Veden kanssa luttaaminen on lopetettu melkein kokonaan, koirat juovat tosi harvoin, ehkä kerran viikossa. Kakka on kiinteämpää, ja jätettä on vähemmän. Pennun kasvu on hitaampaa ja tasaisempaa, eikä siitä tule lonkkavikaista eikä ylikokoista. Cara kasvoi pentunappulalla puolet nopeammin kuin toinen samanrotuinen koiramme Vera. Vera onkin barffannut jo kasvattajaltaan tullessa, eli emonmaidon vieroituksesta lähtien. Se on 16-viikkoinen reipas pikku riiviö, joka on jo pitkään syönyt omia kanansiipiään ja siansorkkiaan. sen kakka on kiinteää, vähäistä ja vähemmän pahanhajuista. Pentu on voinut kaikin puolin hyvin koko lyhyen elämänsä.
Haluan suuresti kiittää Murren Murkinaa avusta ja tuesta uuden ruokinnan aloittamisessa ja jatkamisessa, ilman Teitä emme olisi pärjänneet emmekä jaksaneet Caran allergian hoitamista, ja näin se sujui täysin ilman lääkitystä ja kalliita lääkärinkäyntejä!
Suosittelemme BARFfauksen aloittamista lämmöllä ja täydestä sydämestä. Se on helppoa ja halpaa, ja koira nauttii siitä!
(Kuva: Cara terveenä) 3. Allergia ja Barf Meidän BARF ruokaura alkoi, kun Piparilla todettiin allergia. Epäiltiin vehnää ja nautaa, jotka kuulemma ovat yleisimmät allergian aiheuttajat. Elettiin syksyä 2004, sen myötä ja muistakin ajatuksista ajattelin, että nyt riittää papanat ja suurin osa viljatuotteista. Kävimme Barf- ruokavalioita suunnittelevan Heidin juttusilla vajaan viikon kuluttua, kun tämä allergia todettiin, sen jälkeen en epäillyt lainkaan kokeilla tätä uutta linjausta. Päivääkään en ole katunut.
Ensimmäisen hienon asian havaitsin jo viikon jälkeen, eli silmät eivät rähmineet läheskään niin paljon.
Meillä oli vahva aloitusripuli, mutta se johtui osaksi varmaankin siitä, että jouduimme luopumaan naudanmahasta, joka oli aiemmin Piparin herkkua. Ripulia kesti viikon päivät, jonka jälkeen meidän taloudessa ei ole paljon ripulista kärsitty ! Se on yksi meidän BARF:in parhaista puolista. Koiralla on nyt todella hyvätoiminen vatsa, sekä toinen asia; sinnepä hävisi sitten kaikki kutinat. Kuukauden päästä monet ihmetteli; miten Pipari on noin villi ja energinen, vastasin, että Kiitokset BARF ruokavalion!
Eipä koskaan Pipari ole ollut flegmaattinen, mutta tuo ruokavalio toi sille ikään kuin uuden energisyyden ja koira jaksaa nykyään aivan uskomattoman paljon. En koskaan enää palaa entiseen ruokavalioon, joka sisälsi vain osaksi teollista ruokaa sekä viljaa. Niin hyväksi ja järkeenkäyväksi olen havainnut tämän BARF- ruokinnan. Uudet tulokkaat perheessä syövät myös varmasti BARF:ia.
Pipari syö kaikkea muuta lihaa paitsi nautaa, koska parin kuukauden jälkeen kokeilin kaksi päivää naudanmahaa, ja niinpä koira alkoi taas rapsuttaa. No, onneksi on jäljellä monia muita lihoja, possua saa edullisesti, sekä kanaa, kalaa ja broilerinjauhelihaa (se on suosikkiversio) ja hirvenlihaaolen antanut jonkun verran. Omenat, banaani ja mandariinit ovat suurta herkkua. Vihreitä kasviksia soseutan.
Meille tämä BARF on ollut suuri iloinen muutos koiran elämässä, enkä sitä muuhun vaihtaisi.
4. Barf ja pienet koirat Barf-ravinto sopii myös kääpiökoirille. Itselläni on maltankoiria, Lhasa Apso ja Chihuahua. Koirani ovat syöneet barf- ravintoa noin vuoden ajan ja tulokset ovat olleet loistavia: hammaskivi on vähentynyt, vatsa toimii hyvin. Yhtään ripulia ei ole ollut koko vuoden aikana. Ilahduttavinta on ollut, että ennen kaikki koirani olivat todella ronkeleita ruoan suhteen, mutta nyt kaikki ovat saaneet painoa ja lihaksia lisää. Lihaksikkuus on ollut silmiinpistävää, vaikka kyse on kääpiökoirista. Aina, kun ruoka laitetaan esille, niin kaikki lautaset ovat hetken päästä tyhjiä. Harvoin käy niin, että ruokaa ei syötäisi. Jos näin käy, niin silloin kyseessä on ollut jokin uusi ruokakokeilu, johon ei olla vielä totuttu. Lempiruoat ovat olleet naudanmaha, jauhettu broileri, broilerin siivet ja broilerin kaulat. Myös neu ja puhti kuuluvat suosikkeihin, jotka katoavat lautaselta hetkessä.
Barf-ravinnon syöttäminen ei ole tuonut minkäänlaista ylimääräistä työtä päivittäiseen ruokintaan. Edellisiltana otan aina tarvittavan määrän ruokaa sulamaan. Paloittelen esim. kaulat sopivan kokoisiksi paloiksi ja pakastan. Maksan myös leikkaan pienemmiksi paloiksi ja pakastan. Broilerin sydämet olen äkkiä kiehauttanut ja sen jälkeen pakastanut. Lisäksi annan C-vitamiinia, merilevää, valkosipulia, erilaisia öljyjä, joskus kananmunaa sekä ohrasuurimoita.
Tiedän, että kääpiökoirat voivat olla erittäin nirsoja ruokansa suhteen. suosittelen lämpimästi kaikille nirsojen koirien omistajille barf- ravintoon siirtymistä. Itse olen hyvin kiitollinen, että olen löytänyt tämän vaihtoehdon.
5. Barf ja krooniset vatsavaivat Meillä on kolme koiraa, 7-vuotias kastroitu shelttiuros, 3,5-vuotias kastroitu shelttiuros ja 1,5-v lk collienarttu. Koiramme siirtyivät kuivaruuasta raakaruokintaan melkein kolme vuotta sitten. 7-vuotias shelttiuros on ollut erittäin herkkävatsainen koko ikänsä. Noin vuoden ikäisenä se kärsi ripulista ja jopa veriripulista useiden kuukausien ajan. Lääkekuurit ja eliminaatiodieetit eivät tuoneet apua. Diagnoosia ei koskaan saatu. Lopulta löytyi yksi kuivaruokamerkki, joka sopi tälle koiralle. Raakaruokintaan (broilerin siivet, kaulat ja selät, sian kylkiluut, naudan hännät ja kasvismössöt ja viljapuurot) siirtyminen 4-vuotiaana ei aiheuttanut tälle koiralle mitään ongelmia. Sen vatsa sulattaa täydellisesti nämä pienet, pehmeät luut, mitä se saa. Se on syönyt raakoja lihaisia luita nyt melkein kolme vuotta muun ruuan ohessa ja voi erittäin hyvin, mitään vatsaongelmia ei ole ollut.
3,5-vuotias shelttimme oksenteli noin 8 kk ikäisenä normalia enemmän. Se parani antibiooteilla, kortisonilla ja maitohappobakteerivalmisteilla. Kuukauden kuluttua se alkoi ripuloimaan. Se sai antibiootteja, kortisonia, maitohappobakteerivalmisteita ja Attapektiä. Nämä eivät auttaneet, ripuli jatkui. Eläinlääkäri suositteli siirtymään "kotiruokaan", annoimme koiralle ylikypsäksi keitetyä riisipuuroa ja jauhelihoja. Ripuli jatkui. Tähystyksessä otetusta koepalasta saatiin diagnoosi, lymfoplasmasyyttinen enteriitti. Löysin internetistä tietoa, jonka mukaan barf-ruokavalio on auttanut joitakin tästä sairaudesta kärsiviä koiria. Aloimme antamaan koiralle pikkuhiljaa broilerin siipiä, ja kolme kuukautta laadukkailla kuivamuonilla ja puuroruualla antibiooteista, kortisonista, probiooteista ja Attapektistä huolimatta jatkunut ripuli loppui. Oireet eivät ole uusiutuneet nyt lähes kolmeen vuoteen, jonka ajan koira on saanut raakaravintoa.
Lyhytkarvainen colliemme on syönyt luovutusikäisestä lähtien broilerin kauloja ja luita muun ruuan lisäksi, aluksi jauhettuna, sitten paloiteltuna ja lopulta kokonaisena. Se on kasvanut erinomaisen tasapainoisesti (lonkat A/A ja kyynärät 0/0) ja sillä ei ole ollut mitään vatsaongelmia. Barf-ruokinta on saavuttanut suurta suosiota kaikkialla länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa lemmikeillä on perheenjäsenen asema ja omistajat perehtyvät lemmikkiensä hyvinvointiin. Luut sulavat hyvin koirien vatsoissa, kunhan valitaan rodulle sopivan kokoiset ja pehmeät luut. Meidän koiriemme, varsinkin kroonisesti vatsasairaan, kannalta olisi täysi katastrofi, jos lihaisia luita ei enää saisikaan, kun koiran vatsa ei kestä viljapohjaista ruokaa. Kaikki koiramme voivat raakaruokinnalla erinomaisen hyvin ja vieraat ihmiset ihastelevat mm. niiden paksuja ja kiiltäviä turkkeja.
6. Haiman vajaatoiminta ja Barf Koirani Jeppe on 3 vuotias saksanpaimenkoira uros. Jepellä todettiin TLI-testillä haiman vajaatoiminta 1½ vuotiaana, elokuussa 2003, pitkän sairastelun (ripulointia, laihtumista...) jälkeen. Lääkitys tapahtuu lisäämällä haimaentsyymejä ruokaan, joko raakaa haimaa tai teollista jauhetta. Eläinlääkärit eivät ole osanneet tarjota lääkityksen lisäksi muuta kuin allergia/lääkekuivamuonaa ja antibioottikuureja.
Puoli vuotta tämän jälkeen siirryin teollisesta ruokinnasta puuro/lihaan ja keväällä lisäsin kasvikset/hedelmät. Jeppe laihtui kesän ja syksyn 2004 aikana reilusti eikä vatsa tahtonut millään pysyä kunnossa. Pienikin stressi tai muutos ruokavaliossa sekoitti vatsan. Yritin muuttaa kaiken mahdollisimman helposti sulavaksi; puuron pitkä haudutus, huonosti sulavat viljat pois, puuron soseuttaminen, lihan jauhaminen mahdollisimman pieneksi ym. Vähärasvaista lihaa kun vatsa ei kestä rasvaa paljon. Tarjosin hiilihydraatit ja proteiinit eri aterialla.
Kesän jälkeen Jepelle ilmestyi jalkoväliin kutiavaa ihottumaa. Tämä haiseva ihottuma levisi vatsan alle, kaulaan, korviin, nivusiin...miltei kaikkialle. Tässä vaiheessa käytin Jepen eläinlääkärillä ja otatin samalla kaikki veriarvot, jotta varmistuisin siitä, ettei maksassa tai munuaisissa ole vikaa. Eläinlääkäri totesi, että tämä ei voi olla muuta kun allergiaa ja tarjosi jälleen kerran allergiamuonaa, antibiootteja ja desinfioivaa shampoota. Hänen mielestä esim. riisi-kana(+öljy) kotiruoka ei olisi hyvä vaihtoehto ja kauhisteli kun kieltäydyin kuivamuonasta. Tokaisi siihen että tulet sitten hakemaan sitä myöhemmin kun ei koira tuolla nykyisellä ruualla parane...
Jeppe on myös luontaisterapiasta saanut tukihoitoa vaivoihinsa viimeisen vuoden aikana. Iho lähti sitten hitaasti paranemaan mutta Jepelle ei painoa tullut. Sykyn aikana otin enemmän selvää koiran kotiruokinnasta, BARFista ja viljojen sopimattomuudesta koiran ruokavalioon. Joulukuun alusta siirsin Jepen BARF ruokavaliolle. Tulokset ovat olleet pelkästään positiiviset! Painoa tuli kuukaudessa kaksi kiloa lisää ja iho parani huomattavasti. Enää ei ollut kosteita läikkiä missään, vähän kutisi enää jalkoväli ja korvat. Nyt on vaihdosta kulunut reilu kaksi kuukautta. Painoa on tullut neljä kiloa ja iho on kokonaan parantunut. Turkki kiiltää eikä ole rasvaisen tuntuinen. Korvat ovat vielä hieman töhnivät mutta näyttävät koko ajan yhä paremmilta. Se vähäinen hammaskivi mikä Jepellä oli on nyt hävinnyt. Jeppe on saanut takaisin positiivisen asenteensa ja runsaasti elämän iloa! Koko olemus on täysin erilainen ja elinvoimaisempi.
Tällä hetkellä Jeppe syö n. 4% painostaan päivässä ja pysyttelen tässä kunnes on ihannepainossaan. Jepen vatsa kestää nykyään paljon paremmin vaihtelua ruokavaliossa sekä stressiä. Joskus uloste on vähän löysää, mutta se menee nopeasti ohi. Parhaiten olen löytänyt tietoa BARFista internetistä, kokemuksia ja niksejä sekä suomalaiselta että kansainvälisiltä sähköpostilistoilta.
7. Aktiivisen harrastuskoiran tarina Tässä olisi kuvaus koirastani joka vaihtoi ainakin vuosi sitten luonnonmukaiselle eli raakaruokinnalle.
Koira on kohta 3 vuotias aktiivinen harrastuskoira. Koirani rakastaa suuresti nykyistä ruokavaliotaan ja osaa olla siitä kiitollinen omistajilleen, tulemalla röyhtäillen ruuan syötyään meille. Syitä on monia miksi vaihdoin teolliset ruuat poissa mutta mainittakoon niistä muutaman. Anaalirauhasongelmat, korvaherkkyyttä, ruokahaluttomuutta, karva ei kasva, kynnet lohkeilee, luonteen puolesta mainittakoon muutamia, aika vaisu rotuisekseen, huono kunto ja elottomuus.
Nyt vuosi eteenpäin kun olemme kokonaan luonnomukaisella ruokinnalla mihin kuuluu lihaisat luut, lihaa, sisäelimiä, kasviksia, öljyjä ja ei minkäänlaisia teollisia ruokia. Koirassa on tapahtunut selviä muutoksia ja enkä ainoastaan minä ole niitä nähnyt. Edellä mainitsemat ongelmat ovat kaikki hävinneet kokonaan ja jopa luonteessa on tullut muutoksia. Ennen lenkkeilymme rajoittui vain tuntiin koska koira ei jaksanut enempää ja väsymys koirassa näkyi selvästi. Harrastuksemme kärsi myös siitä, koira oli usein aika vaisu, ei oikein mikään kiinnostanut ja toiminta oli laiskaa. Sekin on nyt päin vastaista ja voin sanoa että koirasi on todella pirteä verrattuna vuoden takaiseen, se on iloinen, touhukas ja aina valmis lenkille ja jaksaa nykyään jopa 3 tunninkin lenkkejä väsymättä. En toki väitä että ruokinta olisi ainoa joka on auttanut asiaan mutta se on mielestäni suuri tekijä koiran hyvinvoinnissa.
Suurimmat muutokset koirassa näkyy ulkoisesti. Turkki on saanut rodunomaisen pituuden ja tuuheuden. Karva kiiltää ja erittäin hyvän laatuista, ei katkeile. Jätökset ovat pieniä ja niistä voi päätellä sen että koira saa tarvitsemat ravinteet luonnomukaisesta ruuasta mikä imeytyy helposti. Koira ei ole nirso, syö todella hyvin, kynnet ja iho todella hyvässä kunnossa, anaalirauhasongelmat loppui, samoin korvien kutinat ja herkkyydet. Niin ja yksi mikä meillä oli suurin ongelma teollisten ruokien aikaa on se että koiran maha ei kestänyt oikein mitään raaka-aineita, ei luita, ei rustoja, ei elimiä, ei siis oikein mitään, ja koira oli sellainen pennusta asti, koira oli aika herkkämahainen ja sen ruoka rajoittui vain teollisiin ruokiin. Nyt koira on jo aikuinen ja voi erinomaisesti, sillä ei ole ruoansulatusongelmia, se voi syödä mitä vain. Enää ei tarvitse katsoa mitä ruoka koiralle antaa kun voi antaa mitä vain. Yksi iso tekijä ruokinnan muutokseen oli se yksinkertainen selitys kuin että; Ei mikään koira eläin syö synteettisesti valmistettua kypsää ja kuumennettua ruokaa jossa kaikki raaka-aineet ovat keinotekoisia ja sisältävät koiran keholle ylimääräisiä ja pitemmällä aika välillä haitallisia ja vaarallisia lisä-, väri-, ja säilöntäaineita. Myös tällainen teollinen ruokinta muoto on meillä kaksi kertaa kalliimpi vaihto ehto kuin luonnonmukainen. En koskaan tule vaihtamaan takaisin teollisiin ruokiin koska koirani vointi on huomattavasti parempaa raakaruokaa syödessään. |
